Unien ruumiillinen tieto Unien outous - elämän salaisuus Mikä painaa mieltä - koettelemukset ohjaavat Viisautta tarinoilla - Ihminen tarinankertoja Unet olemisen syvyyden esilletuomista Menneisyyden ongelmat näkyviksi Unet elämän sanoittajina Unien ruumiillinen tieto Kymmenien vuosien unientulkintakokemuksen jälkeen olen havainnut, että unet ovat erityisasemassa kunkin yksilön mahdollisuuksissa löytää oma elämäntiensä. Uni usein hämmästyttää ja yllättää, tuottamalla poikkeuksellisia näkyjä. Sellaisissa unissa on nousemassa pintaan ihmisen mahdollisuuksia, joista meillä on vain aavistuksia. Uni ylittää tavanomaisuuden rajoja. Unissa yksilöllisyys, kunkin erilaisuus pääsee näkyville, vaikka se olisi haudattu kuinka syvälle tahansa. Ruumis pitää siitä huolen. Kunkin erikoislaatu on hänen omassa tavassaan olla ruumiillisena. Ruumiiltaan kaikki poikkeavat toisistaan. Ajattelussa erot ovat pienemmät. Jokaisen omalaatuinen tunneolemisen perusta on sekä ruumiin geneettisessä että kokemuksellisessa erilaisuudessa. Geneettisten erojen lisäksi kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaista kasvutaustaa. Jopa samamunaiset kaksoset joutuvat elämässään toisistaan poikkeaviin kasvutilanteisiin, koska eivät esimerkiksi voi olla yhtä aikaa täysin samassa paikassa. Juuri kasvutilanteiden erot ja niitä seuraten erilaiset elämänkokemukset tekevät meistä sellaisia, joita olemme. Ruumiin kokemukset ovat sellaista ruumiillista erilaisuutta, jolle uskollisena pysyminen tekee elämästä aitoa ja koskettavaa. Unet palauttavat meidät noihin kullekin omalaatuisiin kokemuksiin. Unien outous - elämän salaisuus Mitä erityislaatuisempi, oudompi unennäkijän kokemus on, sitä lähemmäs unitarina näyttää tulevan myyttisiä pyhiä tekstejä ja niihin perustuvia syvällisiä taiteellisia ilmaisuja. Niissä on sellaista kuvaamisen voimaa, että unikokemusten hämmästyksen "aukot" voidaan jollain tavoin täyttää. Sellaiset unikokemukset, joille ei löydy mitään kuvausta jäävät tiedostamisen ulkopuolelle. Hämmästyttävät tapahtumat ovat niin outoja tapahtumia, että ihmisen on pakko pysähtyä niitä katsomaan. Unien tuoma hämmästys yrittää ohjata unennäkijän tajuamaan oman elämänsä erikoisuuden ja pyhyyden. Samalla uni ohjaa tajuamaan kunkin omia muista poikkeavia mielikuvia, koska niissä on kunkin yksilön perimmäinen erikoislaatu. Muista poikkeavia mielikuvia käyttämällä ihminen voi tulla tietoiseksi erikoislaadustaan ja kertoa kokemuksistaan myös muille. Näin hän lopulta voi antaa oman lahjansa koko ihmiskunnalle. Hämmästyttävissä tapahtumissa elämän salaisuus kukoistaa selittämättömänä elämyksenä. Elämä on salatumpaa ja suurempaa, kuin olemme arjessa tottuneet ajattelemaan. Myyttistä hämmästyttäviä ilmaisuja käyttävää mielikuvakieltä voidaan kuvata jumalten metaforiseksi kieleksi, juuri siksi että se viittaa itsensä taakse kokemuksiin, jotka eivät ole kuvattavissa. Metaforinen teksti kykenee kirjaamaan kokemuksia, joista se ei voi tietää analyyttisesti mitään, mutta jotka ovat kuitenkin koskettavia. Ilmaisuvoima on aivan erilainen, jos ihminen kertoo arkisesti olevansa kiireinen verrattuna unen ilmaisuun, jossa hän on (kuin) vilkkaan kaupungin hotelli, jossa ihmisiä tulee ja menee ja jossa hän kokee olevansa eksyksissä hotellin kellarin luolamaisilla käytävillä leijonien ahdistamana. Unet eivät poikkea päivätajuisista teksteistä muussa mielessä kuin, että niissä ihmisen "salattu piiloteksti" on konkreettisempi, kuvallisempi, näkyvämpi ja selkeämpi. Kun unet ovat välitöntä kokemista, sitä kuvaava teksti on ilmaisultaan suorempaa. Se kykenee kantamaan kokemusta mahdollisimman aitona. Unien lisäksi ehkä vain Heideggerin ylistämä runous ja muutkin taiteet pystyvät samaan ilmaisuvoimaan. Tekstien sisällä oleva "hämmästyskirjoitus" ilmentää ihmisen huolta oman elämänsä aitoudesta. Mikä painaa mieltä - koettelemukset ohjaavat Unen keskeinen lähtökohta on siinä, mikä illalla jää painamaan mieltä, mikä jää päivän tapahtumista mielen päälle. Usein se on juuri se asia, joka hämmästyttää, joka on poikkeava asia päivän rutiineissa. Se on saattanut pysäyttää mielen jonkin kerroksen ilman että siihen on kiinnitetty huomiota. Siinä pysähtymisessä ilmenee aidon löytämisen mahdollisuus. Mieltä painamaan jäänyt on päivän koettelemus, joka tuottaa vapaiden mielleyhtymien kautta ketjun mielikuvia, joista joko unessa tai viimeistään herätessä muodostuu unitarina. Tuossa tarinaksi muuntumisen vaiheessa pääsee mukaan kulttuurin tarinaperinteestä hämmästyskokemuksia kuvaava teksti. Kun ihminen nukahtaessaan sulkee silmänsä, korvansa ja menettää kyvyn tietoiseen asioiden erittelyyn, hänessä saa vallan sisäinen ruumiillinen maailma. Freud korostaa siinä seksuaalista ulottuvuutta mielestäni oikein, koska seksuaalisuudessa on läsnä syvin ihmisyys, viehtymys lähestyä toista. Jokaisen sisäinen oma maailma muodostuu eletystä elämästä. Kunkin ihmisen erikoispiirteet ovat hioutuneet siihenastisten kokemusten ja ennen kaikkea koettelemustenÓ kautta. Koettelemukset ovat enemmän kuin kokemukset, koska ne ovat itsessä olevan vierauden kohtaamista. Sairauksien ja muiden kriisien lisäksi koettelemuksissa ilmenee toisen ihmisen kohtaamisen ongelmat. Koettelemuksissa on läsnä jälkiä jostain suuresta toiseudesta, tuntemattoman kosketuksesta. Sellaisissa tilanteissa ei enää selviä omin avuin. Silloin ihminen alkaa ymmärtää toisen merkitystä ja tajuta hallitsemattomien asioiden paikkaa elämässään. Itsenäisen toisen ihmisen läsnäolo on elämän suurin haaste. Se nostaa esille piilotajuiset tunteet lapsuuden toisen, äidin ja isän läsnäolosta. Koettelemuksissa salattu ja tuntematon koskettaa elämää. Ihminen tarinankertoja Koettelemus vie ihmisen tavanomaisen olemisen ymmärtämisen taakse. Unissa usein juuri "Toisen" läsnäolo ilmenee vieraina ja outoina tapahtumina. Koettelemuksenkin jälkiä jäsentää kulttuurinen perinne. Kyseessä on kuitenkin yleensä sellainen perinne, josta ei voi olla täysin tietoinen. Voimakkaat kokemukset tekevät ihmisistä tarinankertojia. Heissä on sisäinen pakote kertoa juttuja tapahtumista, jotka ovat puhutelleet, koskettaneet heitä. Terapeuttinen kokemus on, että juuri toistavalla kertomisella järkyttävä hetki voidaan ylittää. Jossakin kokemuksessa voi olla niin paljon hämmästeltävää, niin paljon energia, että tapahtumaan liittyviä kertomuksia toistetaan tuhansia vuosia. Yksi levinneimpiä on kertomus Jeesuksen elämästä. Sellaiset jutut eivät myöskään unohdu, koska niille jutuille on perusta ruumiin lihassa, ruumiin pysyvissä muistoissa. Elämän suuria hetkiä jäsentävät sellaiset kulttuuriset kerrokset, joita jungilaisessa perinteessä on kutsuttu arkkityyppisiksi malleiksi ja rakenteiksi. Nämä vastaavat kreikkalaisen mytologian jumalia ja henkiä. Ne ovat elollistuneita tuntoja ja kokemuksia. Niiden avulla selvitään tilanteista, joita on vaikea ymmärtää. Ihmiselle on tyypillistä, että hän työntää vaikeasti ymmärrettävät kokemukset ja tunnot itsensä ulkopuolelle ja nimeää ne jumaliksi. Ne ovat tähtien, jumalien aikaansaannoksia. Nykyinenkin astrologia heijastaa samaa, kun omille erityiskokemuksille haetaan selityksiä sieltä. Koettelemusten jälkien käsittelyperinnettä ylläpitää kunkin kulttuurin tarinaperinne ja erityisesti sen uskonnollinen perinne, jossa kuvataan Jumalan puuttumista ihmisten elämään. Jumalan puuttumisen "jälki", olemisen ruumiillisen kokemuksen outo ja yllättävä esilletulo on ihmisen kokemuksena juuri koettelemus. Unet olemisen syvyyden esilletuomista Unen tilassa ihmisen oleminen jää vapaina mielleyhtyminä liikkumaan sisäisten vahvojen elämysten jäljissä. Niissä liikkuessaan ihminen ikään kuin jää piilotajuisesti kysymään meneillään olevien asioiden ja tapahtumien merkityksiä. Jos päivän kriisi johtuu pahasta onnettomuudesta, joka sitoo pyörätuoliin koko lopun elämän ajaksi, muutos omien haaveiden romahtamisena ja arjen normaalin rutiinin muutoksina on niin valtava, että se pysäyttää kaiken. Ihminen alkaa heti kysyä, miksi tämä tapahtui minulle, minkä virheen tein? Kysymyksiä syntyy loputon joukko. Kulttuuri pystyy antamaan niistä vain harvoihin edes jossain määrin tyydyttäviä vastauksia. Ihmisen olemisen perusteet alkavat liikkua niin syvällä tasolla, että voidaan puhua "Olemisen syvyyden" kuulemisesta tai Jumalan puhuttelussa olemisesta. Useimmat ihmisistä pystyvät vain unissaan liikkumaan ahdistumatta vaikean sairauden tai kuoleman tilanteiden herättämissä mielikuvissa. Unet tulevat tässä tilanteessa kuin Jumalten viestit, selkeinä havaintoina ja oivalluksina. Unissa menneisyydessä saadut koettelemukset ja eri tilanteissa kuultu (uskonnollinen) julistus alkavat "puhua" tuottaen tilanteen ymmärtämiseen mielekkäitä yhteyksiä. Tarinoina ilmenevät elämykset voivat alkaa jäsentää arjen mielenpäälle jättämiä asioita. Uni löytää sekä yhteisön että yksilön menneisyydestä vastaavia tai ainakin tilanteeseen verrattavissa olevia tapahtumia. Varsinkin myyttiset uskonnolliset tekstit auttavat. Jollain tasolla ihminen tajuaa, että tapahtumalla oli jokin suurempi tarkoitus. Unet auttavat löytämään "oikean" tekstikohdan tai tarinan juonen, joka auttaa. Kulttuuriset tekstit kantavat ihmiskunnan mukana kulkevaa viisautta. Niihin kuuluvat kaikki voimakkaat tarinakokemukset. Ihminen voi silloin tunnistaa, että hän ei ole ainoa ihmiskunnassa, jolle on käynyt näin. Arjessa koetut elämykset ja niihin liittynyt kulttuurinen teksti luovat ymmärryksen. Uskonnollisen perinteen kielenkäyttö on puhunut koettelemuksista etsikkoaikoina, jolloin Jumalan ajateltiin erityisesti puhuttelevan ihmistä. Jo pelkästään tämä tieto lohduttaa. Ihminen tajuaa olevansa osa suurempaa suunnitelmaa. Historian alkujuurista lähtien unista on haettu enteitä tuleviin tapahtumiin. Tämä on viisasta, koska elämän kriisit tekevät juuri tulevaisuuden epävarmaksi. Siksi on ihan oikein, että unista haetaan voimaa elämän jatkamiseen kriisin jälkeen. Kun ihminen illalla nukahtaa, juuri huoli tulevista asioista laittaa vapaat mielleyhtymät liikkeelle. Ne hakevat mielikuvaketjuna sekä omasta että kulttuurin tarinoista ja menneisyydestä esille vastaavia aikaisempia tapahtumia. Tässä unen mielikuviin perustuva "hakuohjelma" on huomattavasti tehokkaampi kuin järjen avulla viisauden hakeminen historiasta. Mielikuva hakee asioita muistuttavuuden "säännöllä". Se on mielekästä, koska koskaan ei ole ollut täysin samanlaista aikaisempaa tilannetta. Tietoinen järki ei löytäisi aikaisempia tilanteita eikä pystyisi vastaamaan uuden tilanteen antamaan haasteeseen. Uni voi juuri mielleyhtymäketjujen avulla nostaa esille sen, miten vastaavan tyyppisissä tilanteissa on selvitty aikaisemmin ja antaa vastauksen sellaisessa muodossa, josta tietoinen järki aamulla voi tuottaa yllättävän viisaita ratkaisuja. Kun kysytään, mitä uni enteilee, kysytään, miten selviän tästä eteenpäin. Menneisyyden ongelmat näkyviksi Unet nostavat uudelleenkatsottavaksi sellaisia kokemuksia, jotka ovat jääneet käsittelemättä, jotka ovat jäsentyneet huonosti osaksi oman hyvän elämän tarinaa. Usein kriisit jäävät ainakin osin käsittelemättä, jolloin unet palaavat niihin. Jos ihminen on tullut esimerkiksi irtisanotuksi pitkäaikaisesta työstä, häneen on voinut jäädä kokemus, että hänen elämänsä on ollut tarpeetonta tai tyhjää, hänen elämällään ei ole mitään tarkoitusta. Samanlaisia kokemuksia ovat voineet jättää avioero, vaikea sairaus tai pelkkä pieni loukkaaminen tai loukatuksi tuleminen. Tunne elämän merkityksettömyydestä ja omasta mitättömyydestä vaivaa niin kauan, kun perusteita järkyttäneelle elämänvaiheelle löytyy merkitys, kun ihmiselle selviää, miksi tuon kokemuksen saaminen oli tärkeää. Hyvän elämän tarinalla tässä tarkoitetaan osittain tietoista, pääosin piilotajuista jäsentymistä, jolla ihmisen "koettelemushistoria" tulee jollain tavoin ymmärretyksi. Silloin ihminen ymmärtää kykenevänsä vastaamaan elämän antamiin haasteisiin. Kun ihminen kertoo muille rehellisesti elämänvaiheistaan, nuo menneisyyden vaikeita elämäntilanteita ja hämmästyshetkiä jäsentäneet tarina-ainekset on tunnistettavissa. Nykyisin puhutaan ehkä elämän antamista haasteista siinä, missä ennen puhuttiin koettelemuksista, mutta rakenteet ovat samat. Siinä kerrotaan miksi kokemus, kriisi, sairaus tai tapahtuma on ollut tärkeä. Päivällä saatu uusi pettymys, havainto tai ihastus palauttaa mieleen mielleyhtymien kautta aikaisempia vastaavia tapahtumia. Unissa näkyvät kunkin elämän haasteet koko elämän ajalta. Uniin ei tarvitse kuvitella mitään maagista toimijaa, vaan selitykseksi riittää mielleyhtymäketju, joka palauttaa mieleen vastaavat vaikeat tilanteet aikaisemmista elämänvaiheista. Uni jäsentää muistiinpalautusten kautta nykyhetkeä piilotajuisten ja osin tietoistenkin muistikuvien kautta. Unet elämän sanoittajina Kriisistä puhuminen auttaa sen ylipääsemisessä. Puhe jäsentää, koska puheessa on mukana tarinaperinteen "muisti". Juha Holma1 on väitöskirjassaan osoittanut, että psykoosi on oikeastaan jäsentävien tarinoiden puutetta. Siksi sitä sairastava tarvitsee kanssakulkijan uusien tarina-ainesten löytämiseksi ja elämänsä jäsentämiseksi terapeuttisen keskusteluyhteyden kautta. Pelkkä tietoinen, juoruilutyyppinen yleisen tason puhe ei riitä, vaan tarvitaan sellaisten sanojen ja tarinoiden löytämistä, sellaista puhumista, jotka vastaavat yksilön erityisiä omia ruumiin tuntoja. Vasta silloin sanat alkavat kantaa vaikeita kokemuksia ja elämyksiä. Omien elämäntilanteiden yhteyden löytäminen tarinaperinteeseen on hyvin tärkeä. Käytännössä tällainen usein tarkoittaa sitä, että ihminen tunnistaa elämässään jonkin suuremman tekijän, itseään suuremman asian, johon liittyen voi ylittää oman kriisihetkensä. Usein tärkeä kokemus on se, että ei ole yksin ongelmissaan. Muillakin on ehkä koko ihmiskunnan historian ajan ollut samoja ongelmia kuin itsellä. Unien tulkinnassa se tulee vastaan usein liikutuksentunteina, kun unennäkijä tunnistaa unistaan yhteyden omaan elämäänsä ja uskonnolliseen tarinaperinteeseen. Ihminen voi esimerkiksi tunnistaa, että unen pidot tai hääseremoniat ovatkin samalla suuret raamatulliset pidot, joissa vesi muutettiin viiniksi tai ne pidot, joihin kaikki oli kutsuttu, mutta harvat valitut. On tärkeää, että unennäkijä havaitsee olevansa mukana pidoissa eikä hän ole se, jolla ei ole oikeat pitovaatteet. Unielämysten ymmärrysmallien antajina ja jäsentäjinä ovat kunkin elämän tärkeät tekstit. Näitä ovat lapsuudesta lähtien luetut ja/tai kuullut tarinat ja etenkin uskonnollisen perinteen kertomusten herättämät tunnot. Ihmisen piilotajuinen olemisen huoli kysyy jollakin tasolla koko elämän ajan olemisen mieltä. Pettymykset ja masennus seuraavat elämää heti, jos olemisen syvyyden tasolla elämä ei saa merkityksiä, jos ei kykene kytkemään nykyistä kokemusta osaksi omaa elämäntarinaa, eikä löydä omasta elämästään kosketusta yhteiseen uskonnolliseen tarinaperinteeseen. Uni voidaan nähdä ikäänkuin päivän tekoihin liittyvänä vastaantulona. Se on kunkin oman mielen reaktio, joka antaa välittömän ymmärrysmallin niille teoille ja ratkaisuille, joilla ihminen on yrittänyt selvitä arjessa. Arkeen liittyy yleensä valheellisuus. Kun elämäänsä tuskastunut, pelokas, epävarma minuus nukahtaa, mieli karkaa liikkeelle vapauteen, vapaiden mielleyhtymien kautta. Ne ohjaavat näkemään kaiken, jossa samantyyppinen ongelma on ollut aikaisemmin. Vapaat mielleyhtymät ovat kunkin mielen "syvyyden" säätelemiä mielleyhtymiä. Tuo mielen syvyys on sama, jota on aikaisemmin kutsuttu toiseuden, olemisen perustan kosketukseksi. Tarinoissa näkyvät isien, äitien, tuttavien, opettajien ja muiden läheisten tavat kertoa sekä uskonnollisia että muita tarinoita. Kielen kantama tarinaperinne puhuu meissä koettavaksi unien lisäksi myös arjen tapahtumat. Unien mielleyhtymäketjut tarinoituvat ehkä jo suoraan mielleyhtymien virrassa eikä vasta jälkikäteen. Tämä on yksi tapa selittää lähinnä lacanilaisen ranskalaisen psykoanalyysiä ja Heideggeria hyödyntäneen kielifilosofian ilmaisut siitä, että me emme elä, vaan teksti elää meitä. Teksti suurella T:llä on kielen piilotajuinen luova rakenne, joka ohjaa toimintaa. Koskettava, tunteita kuljettava teksti on sitä "elävää sanaa", josta uskonnollinen perinne puhuu. Meissä elävä teksti ilmenee parhaiten unissa. Hermeneuttinen teologia käyttää samaa filosofista perinnettä tulkitessaan Raamattua. Uni tuo näkyville yksilön uniikkina kokemuksena kulttuurissamme elävää pääosin raamatullista julistusta, joka on ainakin osin kreikkalaisen perinteen värittämää. Myöhemmät kaunokirjallisetkin tekstit ovat sen muunnelmia. Julistuksesta säilyvät sellaiset osat, jotka ovat elämän koettelemusten vahvistamia, jotka ovat elämän tietoisten ja piilotajuisten kriisien yhteydessä osoittaneet vaikuttavuutensa. Sellainen Teksti säilyy, joka kantaa vallitsevia tunnekokemuksia. Vallitseva uskonto on aina kunkin kulttuurin ymmärrysmallien perusta. Tunnekokemuksen herääminen on myös unien tulkinnan osuvuuden mittari. Kun tulkinta herättää voimakkaan kokemuksen, voidaan todeta, että unen tarina koskettaa ihmisen eksistenssiä, tämän hetken olemista jollain merkittävällä tavalla. Saman kriteerin asettavat monet teologit kaikelle ihmisen julistukselle. Koska ymmärrys on ihmisen eksistenssin olemisen tapa, unissakin kuljetaan kohti olemisen ymmärrystä. Siihen suuntaan mielleyhtymien leikkiä kuljettavat juuri koettelemusten vahvistamat tarina-ainekset. Unien tulkinta tai oikeammin unien ymmärrysyhteyksien tietoinen hakeminen jatkaa unen työtä. Aamuinen unesta herääminen on usein ymmällä olemista, koska uni tuntuu niin oudolta, usein jopa ahdistavalta. Outouden ja ahdistuksen lieventämiseksi on hyvä hakea läheiseen arkeen liittyviä seikkoja, jotka ovat esillä unessa sekä hakea myös niitä tarina-aineksia, joilla unen tarina saa merkityksiä Freud oli kyllin nerokas oivaltaakseen päiväminän ja vapaan yöminän erilaiset juonet. Hän oivalsi juutalaisen taustansa perusteella, että unissa on syvällinen viisaus, Jumalan opastus. Freud kytki vanhan juutalaisen unien ja pyhien tekstien tulkintamallin omaan unien ymmärrysmalliinsa. Koska vapaat assosiaatiot ohjaavat unia ja niinpä sillä samalla tekniikalla voidaan niitä myös ymmärtää. Unien olemukseen kuuluu, että ne toimivat loogisen ajattelun, ajan ja paikan rajojen ulkopuolella. Siksi unien rakenne ei ole looginen, päiväminän luomus. Sen rakenne on hyvin lähellä runoutta ja muuta tarinanomaista mielikuvakirjoitusta, johon vapaat piilotajuiset miellesisällöt pääsevät kirjoittamaan oman salakirjoituksensa