Runoileva jumala

Uskonto itsetuntemuksena



ISBN 978-952-202-298-1
160 sivua , hinta 17 €

Kirjan mottona on:
"Tutki itseäsi ja löydä kuka olet. Vaikka et vielä ymmärräkään tätä, sinua tullaan kutsumaan sellaiseksi, joka tietää. Sillä se, joka ei tunne itseään, ei tiedä mitään, mutta joka tuntee itsensä, tulee samanaikaisesti tietämään kaikkien asioiden syvyyden."
Tuomas kilvoittelijan kirja

Ihmiset vieraantuvat kirkosta, koska kirkon opetus Jumalasta on epäuskottava. Jumalasta puhutaan luomakunnan ulkopuolella olevana personoituneena kaikkivaltiaana, suojelevana isänä. Jumala on kuitenkin käsitteidemme ulottumattomissa.

Raamatun lukuisat ristiriitaisuudet vievät siihen kirjaimellisesti uskovan umpikujaan. Jo alkukirkon aikana Jeesuksen opetukset Jumalasta ja uudesta valtakunnasta ymmärrettiin monin eri tavoin. Jeesuksen opetusta eivät aina ymmärtäneet edes hänen omat opetuslapsensa. Jeesuksen arameankieliset sanomiset merkittiin muistiin kuulopuheiden perusteella kreikan kielellä 50 - 150 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Filosofeista erityisesti Martin Heidegger ja mystikoista Mestari Eckhart avaavat tien syvempään jumalakuvaan. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Nag Hammadin kirjalöydöt viittaavat Jumalan tuntemiseen itsetuntemuksena. Käsitteiden sijaan olennaista on tuntea Jumalan läsnäolo. Jumala on meissä olevaa rakkautta, sisäistä valoa ja viisautta, omantuntomme ääni. Usko on luottamusta, jonka varassa jaksamme elää.

Jumalan sana ja näin myös ymmärryksemme asioista on jatkuvasti uudistuvaa ja henkilökohtaisesti puhuttelevaa. Vanhoja tekstejä voi pitää luovuuden ja innostuksen lähteenä, mutta ei kirjaimellisena totuutena. Heidegger auttoi meitä oivaltamaan, että Jumalan sana välittyy meille etenkin runoilijoiden ja taiteilijoiden kautta. Olemmeko vieraantuneet niin paljon Jumalan läsnäolosta, että runoilija meissä on mykistynyt?

Sisällysluettelo:

Esipuhe
Johdanto 9

1. Jumalasta on voitava puhua toisella tavalla 14
1.1. Alussa syntyi tietoisuuden valo 14
1.2. Esille tuominen pelastaa 17
1.3.Uskonnon toisenlainen ymmärtäminen 18

2. Opetusten sisällön etsintää 24
2.1. Ketkä ovat harhaoppisia? 24
2.2 Jeesuksen olemukseen liittyvät ymmärrysmallit 29
2.3. Pelastus - runoileva Jeesus 35
2.4. Näky paljastaa, valistaa ja pelastaa 43
2.5. Ruumis ja henki 52

3. Elämän paikka /Taivaan valtakunta 61
3.1. Jumalan valtakunta selkeän tietoisuuden löytämisenä 61
3.2. Raamatulliset merkitykset: Taivasten valtakunta - elämän paikka 68
3.3. Silleen jättäminen ja mystikkojen ilmaisut Jumalan kohtaamisesta 72
3.4. Odottamiseen antautuminen, elämän paikan löytäminen 78
3.5. Suhde Jumalaan ... vai Jumala minussa/minä Jumalassa. 82

4. Ihmisen olemisen syvyyden ymmärtämisestä 86
4.1. Suhteessa johonkin vai jonkin kanssa 88
4.2. Elämän mieli ja tyhjyys 90
4.3. Jumala toisen kasvoissa 96
4.4. Toisen uhka ja aito oleminen 100
4.5. Minuus ja uhrautuminen 104
4.6. Uhraamisen mieli - olemisen aito ilmaisu 107
4.7. Olemisen käsitteistäminen : Heidegger ja Avens 111

5. Jumala meissä 115
5.1. Rakkauden haaste 118
5.2. Ihminen Jumalan kuva 120
5.3. Mestari Eckhartin opasteita 125
5.4. Minuus ja Jumala 128
5.5. Elämän ihmettely - lapsenkaltaisuus 133
5.6. Häpeä ja omatunto 136
6. Putoaminen todellisuuteen 139
6.1. Ihmisen langenneisuus 139
6.2. Lihaksi tuleminen 142
Lähdeviitteet 147
Kirjallisuus 150
Hakemisto 152

Otteita Johdanto-luvusta

Uskontomme perusongelma näyttää olevan tavassamme määrittää Jumala. Ongelmana on Jumala jonkinlaisena maailman ulkopuolisena hallitsijana. Kirkon esittämät käsitykset hyvästä elämästä törmäävät jatkuvasti vallitseviin käytäntöihin. Keskeisinä kiistelyn aiheina on ollut muiden muassa seksuaalisuus ja naispappeus. Ehkä suurimmat haasteet kirkko on kohdannut suurten onnettomuuksien edessä. Jos Jumala on hyvä ja kaikkea hallitseva, miten kaikkea pahaa voi tapahtua. Piispammekin ovat ymmällään näiden tapahtumien edessä.
--------

Aikamme tärkeimpiin filosofeihin kuuluva Martin Heidegger asetti uskonnon kannalta keskeisen kysymyksen lähes vuosisata sitten. Olennaista on hänen mielestään se, miten ymmärrämme itse olemisen. Asiaan liittyvät kysymyksenasettelut ovat syntyneet teologien piirissä. Teologialla opintonsa aloittanut Heidegger havaitsi harhan myös Jumalaa kuvaavissa opeissa. Kun lähes kaikki oleva ymmärrettiin olentomaiseksi, jumalastakin tehtiin olento. Jumalan olemisen todistelussa luotiin tieteellisen päättelyn pelisääntöjä. Niihin perustuen tieteet kehittyivät nopeasti.

Kun olemisen olentomaisuus ja esinemäisyys teki Jumalastakin olion, hänet piti yrittää sijoittaa jonnekin. Kaikki nuo ulottuvuudet ja paikat, joihin Jumalaa on sijoitettu, ovat osoittautumassa tyhjiksi. Ehkä Jumalaa ei pidäkään ymmärtää maailman ulkopuoliseksi toimijaksi. Ehkä kyse on ihmisen olemiseen liittyvästä asiasta. Tiedämme, että emme hallitse elämäämme. Joudumme tilanteisiin, joissa joudumme toteamaan kyvyttömyytemme. Onnettomuudet ovat yleensä meidän ihmisten kyvyttömyyttä elää ja toimia vaikeissa tilanteissa. Tsunamit ja muut suuret tapahtumat eivät noudata meidän käsitystämme elämän tarkoituksesta. Ruusu kukoistaa ilman mitään tarkoitusta. Se vain kukoistaa. Maapallo ei noudata ihmisten arvoja. Se myllertää omien lakiensa mukaan. Emme voi sille ainakaan toistaiseksi mitään.
----
Entä jos Jumalaksi nimetty asia olisikin meissä olevaa tietoisuuden valoa tai sisäistä pyrkimystä, joka ohjaa aitoon olemiseen ja rakkauteen.
Ihmisestä tuli ihminen, kun hän pystyi olemaan tietoinen itsestään ja ympärillään olevasta. Silloin hän pystyi myös olemaan eettinen olento, koska hän saattoi pohtia omia tekojaan ja tekojensa seurauksia.

Keskeistä on tietoisuus ja siihen liittyvä valveilla oleminen. Tieteen on edelleenkin ollut vaikea löytää vastausta siihen, mitä tietoisuus oikeastaan on? Se voi liittyä juuri olemisemme keskeiseen mysteeriin ja siten uskontoon. Jo psykologi C. G. Jung esitti ajatuksen siitä, että maailman, uskontojen ja ihmisten syntytarinat viittaavat ihmisen tietoisuuden syntyyn.
------

Miksi Jumalasta tuli olio? Olemmeko ehkä omaksuneet alkuperäiskansojen ajatusmallit ja ymmärtäneet ne väärin tieteellisen ajattelun sisällä? Alkuperäiskansat näyttivät tajunneen sen, että luodut kuvat ja esineet olivat vain kuvauksia, jumalien ilmitulemisen tapoja.
Kyse on ihmisen olemiseen kuuluvasta perusasiasta. Näemme asioita mielikuvien kautta. Unissakin asiat ilmenevät kuvina. Niitä jo ymmärrämme metaforisemmin: ymmärrämme, että unikuva ei ole sama kuin todellisuus. Eikö kaikki uskonnolliset tekstit ja kuvat, kuten myös taiteen tuotteet, etenkin runot ole samanlaisia?

Ihminen tarvitsee erilaisia ilmaisuja ja kuvia nähdäkseen ja kokeakseen asioita. Elämme kuitenkin silloin harhassa, jos pidämme kielikuvia ja visuaalisia kuvia samana kuin todellisuus. Kuten Magritte taulussaan toteaa, kuva piipusta ei ole itse piippu. Piipun kuvalla ei voi polttaa tupakkaa. Kuvat ovat vain jonkinlainen kartta tai hahmotelma todellisuudesta - eivät itse todellisuus. Tarvitsemme sanoja, käsitteitä ja kuvia ja näin myös tieteitä kuvaamaan todellisuuteen liittyviä kokemuksia. Niiden avulla voimme puhua kohtaamistamme asioista.
------

Muhamettilainen perinne on säilyttänyt idean Jumalan kuvan tekemisen vaarallisuudesta. Meillä mielikuvia Jumalasta ja Jumalaan liittyviä käsitteitä on alettu pitää itse Jumalana. Tämä herättää kysymyksiä: Eikö Vanha Testamentti ole täynnä kieltoja jumalakuvien tekemisestä ja kuvien palvonnasta? Eikö meidänkin pitäisi ottaa tosissaan jumalakuvien tekemisen kielto - näin varsinkin aikana, jolloin kuva ja todellisuus sekoitetaan?


Olemme lukeneet Raamatun alkutekstiä alussa olevasta hengestä olentona, joka liikkui tyhjyyden päällä. Sana henki eri kielissä tarkoittaa hengittämistä, elämän henkeä, mutta myös ilmapiiriä ja tunnelmaa. Alun luova henki voi olla kielikuva todellisuuden kätkeytyneestä olemuksesta ja sen esille nousemisesta. Kyseessä oli uusien asioiden syntyminen ihmisen tajunnassa. Asiat tulevat esille ihmisessä. Syntymiseen tarvitaan siis ihmisen tietoisuus. Tietoisuus meissä on se valo, joka ‘valaisee’, tekee asiat näkyväksi? Se valo tekee ihmisestä ihmisen. Maailma tulee luoduksi näkyvinä ilmiöinä ihmisen mielessä. Heidegger kuvaakin ihmistä juuri valona, jossa oleva tulee näkyville. Näinhän luomiskertomus kuvaa. Tietoisuus, eli asioiden ilmeneminen sanan kautta on meille annettu alusta lähtien.
---------

Jumalakuvan ja siihen liittyvän ihmiskuvan syventäminen edellyttää perinteisestä metafysiikasta luopumista. Uskonnosta on nyt tehty jonkinlainen kuviteltu lohko jonnekin yläilmoihin. Ajattelumallissani haluan osoittaa, että Jumalan valtakunta tarkoittaa aitoa, rakkaudellista olemista juuri tässä maailmassa lihallisena ruumiillisena olentona. Mahdollinen kuolemanjälkeinen todellisuus ja siihen liittyvä tajuaminen ovat kokonaan käsittämisemme ulkopuolella. Muuta todellista elämää ja elämän perustaa meille ei ole annettu kuin tämä elämä tässä maailmassa. Uskonnollinen kuviteltu todellisuus ei ole harhaa, vaan tapa yrittää ymmärtää ihmisenä olemista. Uskonnollinen maailma ja uskonnolliset käsitteet eivät ole sellaisenaan totta. Aito kosketus olemisen perustaan syntyy vain ruumiin aistien kautta.

Jeesuksen keskeinen merkitys on juuri se, että Jeesuksessa sen ajan henkinen todellisuus toteutui lihallisesti. Hänessä ihmisenmuotoinen syvällinen elämä tuli lihaksi, näkyväksi maan päällä. Olennaista ei ole Jeesuksen taivaaseen astuminen, vaan Jumalan lihallistuminen eli jumalallisen olemuksemme esille tuleminen. Jeesuksen palvominen Jumalana on Jeesuksen epäjumalointia, ihmisten luomien jumalankuvien palvontaa.

Jumala on meissä oleva runoilija, taiteilija, joka auttaa tunnistamaan ja kokemaan kussakin elämäntilanteessamme tarvittavan todellisuuden.
Runoissa, kuvissa, musiikissa kohtaamme Jumalan ohjaavan ja elävöittävän sanan. Jumala runoilee meissä syvyyttä, rakkautta ja aitoutta olemiseemme.
Kirjan ensimmäinen luku käsittelee Jumalan toisenlaista ymmärtämistä. Lähtökohtana yritys lukea joitakin Raamatun tekstikohtia hiukan toisella tavalla ja samalla antaa niille hiukan aikaisemmasta poikkeavia merkityksiä. Tukea väitteille haetaan Raamatusta poisjätetyistä teksteistä. Toisessa luvussa etsitään oikeutusta toisenlaisille ymmärtämiselle tutkimalla tarkemmin joitakin varhaisia tekstejä. Kolmannessa luvussa syvennetään asiaa pohtimalla tarkemmin Jeesuksen keskeisiä opetuksia. Neljäs luku pyrkii ymmärtämään ihmisen olemusta yhdistämällä Heideggerin ajattelua ja Jeesuksen opetuksia. Viidennessä luvussa jatketaan samaa pohdintaa yrittäen ymmärtää Jumala ihmisen syvyysulottuvuutena. Kuudennessa luvussa pudottaudutaan hetkeksi realiteetteihin ja pohditaan ihmisen langenneisuutta.
 
 

 Jos kirja kiinnostaa niin voit tilata sen tai kysellä tarkemmin joko puhelimella 040-5626674 tai tilauslomakkeella Kirjatilauslomake.
 


Kirjojen pääsivu