1. Valmistautuminen
2. Nukkumaanmeno ja nukahtaminen
Uniharjoitukset - tietoinen uni
3. Herääminen
4. Päivätyöskentely unen parissa
Parantavat unet

Unien hautomisen tekniikka

Monilla kulttuureilla on erityisiä unien hautomisen tekniikkoja, joilla on pystytty tuottamaan unia halutusta aiheesta. Tällöin päästään hyvin johdonmukaiseen työskentelyyn unien kanssa. Laajassa merkityksessä myös shamanistiset tekniikat ovat unien tuottamista. Shamanistiset näyt ovat täysin verrattavissa uniin, varsinkin jos verrataan niitä tietoiseen unennäköön, jolloin unennäkijä tietää katselevansa näkyjä. Nykyiset aktiivisen mielikuvittelun ja luovuuden tekniikat sekä NLP ja muut vastaavat menetelmät ovat sovellutuksia samoista keinoista. Tietoisesta työskentelystä jollain tavoin irrotettuna ihminen pystyy toisenlaiseen välittömään ympäristön havainnointiin. Luonnollisin menetelmä on käyttää unia, koska kaikki näkevät niitä ja myös harjoittelun jälkeen pystyvät myös tuottamaan unia halutuista aiheista. Eri kulttuurien käyttämiä menetelmiä on kuvattu useissa unikirjoissa. Itse olen lyhyesti esitellyt niitä aikaisemmassa kirjassani Hengen kosketus (1995, 134-151). Tässä yhteydessä pyrin tekemään jonkinlaisen yhteenvedon, josta itse kukin voi poimia sellaisia asioita, joita voi hyödyntää omassa työskentelyssään. Mielestäni on tärkeää, että kukin kehittää oman tapansa työskennellä uniensa kanssa. Olennainen idea on siinä, että ihmisen unityyppiset mielikuvat saadaan työskentelemään vapaiden mielleyhtymien kautta. Asia, jonka saat nukahtaessasi mielen päälle toimii lähtökohtana. Asian voi saada pysymään mielessään toistamalla asiaa rukouksen tavoin, hiljentymällä katsomaan näkyä tai kuuntelemalla sanoja tai musiikkia, jotka pitävät mielen sidottuna aiheeseen.
Seuraavassa on esitetty joitakin ohjeita, jotka voivat auttaa alkuun. Ohjeiden perustana on Stephen LaBergen kirjassaan Lucid Dreaming tekemät havainnot ja omat kokemukset. Niitä olen peilannut omiin kokemuksiini ja tässä kirjassa esiintuotuihin näkökulmiin unien merkityksestä

1. Valmistautuminen

Keskeinen lähtökohta unityöskentelyyn on unien arvostaminen. Tämän kirjan yksi keskeinen tavoite on lisätä unien arvostamista. Jos ei riittävästi arvosta unia, ei niihin myöskään kiinnitä huomiota. Tällöin voi aamuisin väittää että en nähnyt taaskaan unia. Kuitenkin pienikin unien arvostamisen lisäys lisää unien muistamista. Aamulla tulee olla ensimmäisenä kysymyksenä, mitä unta näin. Se on aamun tärkein kysymys. Se merkitystä voi korostaa sillä, että sanoo itselleen muinaisten juutalaisten tavoin: mikä on Jumalan unessa antama opaste tälle päivälle. Kun aamulla ja yölläkin jokaisen heräämisen jälkeen on tehtävänä muistaa uni ja kirjoittaa ylös unikirjaan, oppii myös unta katsoessaan ja valmistautumaan sen muistamiseen. Kun katselee unta, tulee jo unessa mieleen, että tämä uni täytyy kirjoittaa ylös. Tämä lisätietoisuus on samalla alku tietoiseen unennäköön, koska oikeastaan tiedän jo tuolloin katsovani unta.
Kiireinen arki on monille pahin este rauhalliseen ja merkitykselliseen elämään. Kiire ja työn tekeminen miettimättä, miksi elää ja mikä elämässä on tärkeää tekee arjesta turhauttavan rutiinin. Silloin nukutaan huonosti, jos ehditään nukkumaan ollenkaan. Unet ovat ihmiselle tärkeämpiä kuin päivätajunta, joten koskaan ei pitäisi varastaa aikaa unilta. Tärkeää on osata pysähtyä ja rauhoittua. Usein pysähtymisen saa aikaan vasta jokin sairaus. Kiire ja rutiinit estävät myös unien muistamisen. Jos aamulla noustessa on ensimmäisenä mielessä työhuolet, kahvi tai lasten herätys tai jokin muu, harvoin oivaltaa nähneensä unia. Pitäisi olla aikaa rauhalliseen päivään, iltaan sekä rauhalliseen heräämiseen.
Hiljentyminen, pysähtyminen ja mietiskely ovat tärkeä lähtökohta. Unen saaminen halutusta aiheesta ja unien muistaminen vaatii tietynasteista keskittymiskykyä. Keskittyminen illalla on mahdotonta, jos levoton mieli pyörii muissa aiheissa. Tästä ei toisaalta tarvitse olla kauhean huolissaan, koska mieli karatessaankin menee juuri olennaisiin asioihin, niihin, jotka vaivaat mieltä. Siksi spontaanit unet ovat vastaus ihmisten päähuoliin. Jotkut haluavat keskittynyttä työskentelyä, valita aiheen kerrallaan. Siihen tarvitaan kurinalaisuutta.
Monille unista innostuneille on käynyt niin, että unimaailma valtaa joksikin aikaa kaiken. Unia tulee joka yö niin valtavasti, että niiden kirjaaminen häiritsee jo levollista unetonta nukkumista. Päivämaailmaa saattaa silloin jäädä epäolennaiseksi ja päiväkin täyttyy uniaiheista ja uniin liittyvistä keskusteluista. Tila saattaa alkaa muistuttaa psykoottisia hetkiä. Silloinkin on osattava rauhoittua.
Illan hiljentymistä varten kannattaa rauhoittaa elämäänsä muutenkin. Television katsominen ei ole yleensä hyväksi. Jos ohjelma on kuitenkin hiljaisuuteen virittävä, syviin kokemuksiin ja tarustoon ohjaava, siitä voi tulla osa valmistautumista. Joskus kuitenkin kannattaa katsoa itselle tärkeään aiheeseen liittyviä ohjelmia, koska hyvä ohjelma tai elokuva panee pohtimaan aihetta myös mielen syvemmällä tasolla. Samoin jos lukeminen tuntuu hyvältä tavalta keskittyä, kannattaa lukea uniaiheen kannalta hyviä kirjoja. Lukemista kannattaa toteuttaa silloin mietiskellen ja pohtien. Aikaisemmin uskonnollinen perinne ohjasi lukemaan Raamattua ja keskittymään iltarukouksessa haluttuun asiaan. Nämä olivat hyviä keinoja suunnata mieltä.
Hiljentymistä helpottaa, jos joskus siirtyy pois normaalista arkiympäristöstä. Voi mennä mökille tai muuhun rauhalliseen paikkaa ja eristäytyä muista. Tämä on perinteinen luostarien käyttämä tekniikka. Heillä tavoitteena oli jopa tylsistyttää mieli (askedia), jotta jumalaisten näkyjen todellisuus saa tilaa. Erityisen tärkeää heillä oli halujen vastainen taistelu. Tämä saattoi usein tuottaa päinvastaisen tuloksen. Jos taistelee jotain vastaan, sitoo mielensä täysin siihen, mitä vastustaa. Rauhallinen levollisuus ja sallivuus auttaa paremmin keskittymistä. Kun on riittävän kauan ollut yksinkertaisessa kauniissa ympäristössä, mieli rauhoittuu itsestään. Perinne tuntee voimapaikkojen hakemisen. Niissä on saattanut olla kyse juuri rauhan paikoista. Jokaisella on luonnossa sellaisia paikkoja, joissa mieli lepää. Ne paikat aktivoivat joskus myös näkyjä. Vanhassa Testamentissa Jaakob löysi sellaisen sattumalta nukkuessaan eräällä matkalla. Unessa hän näki tikkaat, jossa enkelit kulkivat ylös ja alas. Tavallinen ihminen löytää sellaisen paikan tunteillaan. Jossain ympäristössä on erityisen hyvä olo. Se olo voi tulla paikan luonnon kauneudesta tai erikoisuudesta. Kun ihminen näkee jossain paikassa kaunista, on siinä paikassa samalla voimaa ylittää omia rajoja.
Rauhoittuakseen ihminen näyttää tarvitsevan 5-7 päivän olemisen hiljaisessa paikassa. Irtaantuminen arjesta auttaa myös unimaailmaa keskittymään olennaisiin asioihin. Pitempi hiljentymisjakso on ollut tärkeää etenkin silloin, kun haluaa erikoisia unia jonkin tärkeän ratkaisun takia tai haluaa opastusta omaan kasvuun. Suurien unien kannalta olennaisia seikkoja paikan kauneuden lisäksi, on paikkaan ja alueeseen liittyvä tarusto. Taruston pitää ohjata ihmistä tiettyihin jumalaisiin mielikuviin, arkkityyppisiin malleihin ja tuonelan symboleihin. Tähän ohjaa pelkkä vesi-, meri- ja tunturimaasto. Varsinkin vuoristoja on pidetty hyvänä ympäristönä: 'Jumalat asuvat vuorilla'. Niissä näkee kauas ja kokee luonnon suuruutta ja oman pienuutensa. Vuorelle nousu liittyy henkiseen kasvuun. Elämän koskettavuus on lähellä suuria vuoria ja voimakasta merta. Meri sinänsä tuo myös piilotajuisen todellisuuden koskettavaksi. Yleensä lomapaikoissa on kaikkia tarvittavia ominaisuuksia. Ongelmana suosituissa lomapaikoissa voi olla hiljaisuuden puute.
Hiljaisuudessa on tärkeää sisäinen tunne. Tästä syystä pitää välttää kaikkea ajatuksia ja mieltä kiihottavaa. Joskus kannattaa lopettaa muutaman päivän ajaksi myös puhuminen. Eristäytyminen muista ihmisistä ei ole tarpeen, jos heidän kanssaan voi olla rauhassa ilman ristiriitoja ja kiistoja. Usein pidetään tärkeänä seksuaalisuudesta kieltäytymistä. Useamman kohdalla tämä varmaankin pitää paikkansa. Seksuaalisuutta voidaan kuitenkin käyttää myös rauhaan, herkistymiseen ja avautumiseen. Se voi olla hyvä mietiskelytekniikka. Keskitytään hyväilyyn ja yhdessäoloon.
Valmistautumiseen voi kuulua mietiskely osana hiljaisuutta. Päivittäin on syytä viettää useita mietiskelyhetkiä. Niissä ei tarvitse suunnata mieltään mihinkään. Oman hengityksen seuraaminen on aluksi hyvä lähtökohta. Kun tavoittaa jossain määrin hiljaisuutta, voi vain olla ja todistaa, katsoa silmät kiinni niitä asioita, jotka virtaavat tajunnan läpi. Riittävän pitkä mietiskely ja yleensä mietiskelykokemus auttavat siihen, että löytää kosketuksen täydelliseen hiljaisuuteen. Mielen läpi kulkevat asiat häipyvät, kun niihin ei takerru, ei ota kantaa.
Yksi olennainen piirre mietiskelyharjoituksissa on itsensä muistaminen. On hyvä tuntea tunne, että olen tässä esimerkiksi harjoittamassa hengitysmietiskelyä. Mietiskelyn voi ulottaa kaikkeen arjessa. Kaikki askareet voidaan tehdä keskittyneesti tietoisuudella, että olen tekemässä tätä. Jos suutun, tunnistan itseni suuttumassa, jos olen iloinen tunnistan itseni iloisena. Tällaiset harjoitukset auttavat myös unitilassa havainnoimaan omaa tilaansa.
Valmistautumisessa tärkeä seikka on myös paasto. Paastoa ovat käyttäneet lähes kaikki uskonnot valmistautumisessa kohtaamaan jotain suurta ja jumalallista. Paasto oli tärkeä osa myös kristillistä luostariperinnettä ja on edelleenkin osa kristillistä hiljentymisperinnettä. Jos syö jotain, sen pitää olla kevyttä. Ainakin tulee välttää lihaa ja yleensä eläinrasvoja, alkoholia, tupakkaa ja kahvia. Nämä näyttävät vähentävän ihmisen tuntojen herkkyyttä. Mitään ei pidä syödä paljon. Paastonkin tulee kestää useita päiviä, mielellään vähintään viikon.
Olennainen osa unissa on tietoisuuden tavoittaminen. Tästä syystä mietiskelyyn ja muuhunkin päiväolemiseen on hyvä liittää pysähdyshetkiä. Kannatta pysähtyä vaikkapa joka toinen tunti. Silloin voi todeta, että tämäkin on vain unta, maailma on kaunista unta.

2. Nukkumaanmeno ja nukahtaminen

 Tärkeää on valmistautua suureen uneen joka ilta. Se saattaa tulla jo ensimmäisenä yönä. Unta lähestytään hartaudella ja hiljaisuudella. Mielialan pitää olla sama kuin olisi menossa johonkin pyhään paikkaan, temppeliin kohtaamaan Jumalaa. Unihan on yhteyttä pyhään. Tärkeää on myös se, että antaa unelle paljon aikaa, eli nukkumaan pitää mennä varhain. Jokaisen on syytä löytää oma rituaalinen seremoniansa, jolla unta lähestyy. Se voi sisältää puhdistautumisriittejä, mietiskelyhetken, pyhien tekstien tai runojen lukemista, kaunista rauhoittavaa musiikkia tai mitä muuta tahansa, jolla katkaisee arjen levottomuuden ja lähestyy hiljaisuutta.
Jokaisen on tärkeää löytää oma unirytminsä. Uni tulee parhaiten tiettyyn aikaan illalla. Ihminen näyttää noudattavan 1,5 -2 tunnin rytmiä, jolloin nukkumaanmeno voi tapahtua sen mukaan. Yleensä haukotuksesta tunnistaa sen, milloin rytmi lähtee kohti lepoa. Jos esimerkiksi 'unijuna' lähtee kello 21 eikä ehdi siihen, voi rauhassa odottaa 22.30 saakka, jos seuraava 'juna' lähtee silloin. Olennaista on ehtiä nukkumaan mahdollisimman aikaisin, jolloin aamuyön nukkuminen on pirteämpää. Pirteydellä tarkoitan levollisuutta ja rauhaa, joka tulee alkuyön syvästä unesta. Silloin pystyy keskittymään aamuyön tunneilla ja voi helpommin oppia olemaan unessaan tietoisena.
Sängyssä ollessaan on syytä rentouttaa itsensä täysin. Yksi hyvä menetelmä, jota voi käyttää missä tahansa nukkuma-asennossa on ns. amputaatiorentoutus. Siinä viedään tietoisuus hiljalleen läpi ruumiin päästä jalkoihin kolmeen kertaan. Joka kerralla tunnetaan, että kaikki lihakset rentoutuvat sitä mukaa kun tietoisuus siirtyy. Rentoutuneisuuden koetaan joka kerta lisääntyvän kaikkialla ruumiissa. Sen jälkeen jatketaan samaa, mutta aletaan poistaa osia ruumiista. Neljännellä kerralla viedään rentouttava tunto päästä jalkaterään aina varpaisiin saakka, mutta pysähdytään kokemaan voimakkaasti koko jalkaterä. Sitten se ikäänkuin leikataan pois, jolloin tunne niiden olemisesta lakkaa. Taas aletaan päälaelta ja kuljetetaan rentouttavaa tuntoa alaspäin. Nyt pysähdytään polviin ja sääriin, koetaan ne voimakkaasti ja leikataan sitten pois, niin, että tuntoa ei ole kuin reisiin saakka. Seuraavalla kerralla pysähdytään reisiin, sitten lantioon ja vatsaan, rintakehään, hartioihin, kaulaan, alaleukaan, yläleukaan, nenän, silmien ja takaraivon seutuun, otsaan ja aivojen alueelle. Joka kerralla voimakkaasti koettu osa leikataan pois ja tunnetaan, että ruumis loppuu kokonaan poisleikattuun kohtaan. Tuntoa ei ole enää siitä alaspäin. Tunne ruumista säilyy vain poisleikatusta kohdasta ylöspäin. Viimeksi tunne olemisesta jää vain päälaelle.
Kun on saavutettu rentoutuneisuuden tila, annetaan unen tulla, koetaan painon tunteen lisääntyminen ja maailman häipyminen ympäriltä tai vajotaan syvälle jonnekin pimeään. Samalla pidetään mielessä rukouksenomaisesti unitehtävää. Jos tehtävänä on kohdata oma pelkotilansa, ahdistuksen lähteensä tai jokin muu ongelmansa nukahdetaan tällä toiveella. Jos halutaan tietoiseen unitilaan tai halutaan kohdata Jumala, nukahdetaan sillä toiveella. Yksi hyväksi havaittu menetelmä päästä tietoiseen unitilaan on hankkia lentouni. Silloin nukahdetaan lentämisentunteeseen tai lentämisen odottamiseen. Kun unta katsoessa havaitaan lentävänsä voi todeta, että tämän täytyy olla unta. Silloin ollaan jo tietoisena unessa. Tällöin voi unen sisällä esittää jatkotoiveen, jonkin asian kohtaamisesta. Samoin voi käydä mietiskelemässä vaikka jossain Tiibetin luostarissa tai käydä saamassa parannusta jossain muussa pyhässä paikassa. Jos jollakin on vaikeuksia muistaa uniaan, voi nukahtaessa esittää siihen liittyvän toiveen.
Jos harjoittelee tietoisen unen saamista, kannattaa nukahtaessaan aina muistuttaa itseään siitä, että kun alan nähdä unta, tulen tietoiseksi unen näkemisestä. Tämä harjoitus kannattaa toistaa myös yöheräämisten jälkeen. Menetelmällä on saatu hyviä tuloksia. Harjoitus on suggestiivinen ja ihminen oppii riittävän kauan harjoiteltuaan lähes aina oivaltamaan unta nähdessään, että tämä on unta.

Uniharjoitukset - tietoinen uni

 Suureen uneen pyrkijän on syytä pitää yöllä yhden tunnin mittainen mietiskelyjakso. Useat heräävät spontaanisti pirteänä. Paras aika mietiskelyyn on jossain 3-5 välillä aamuyöstä, sudenhetken aikoihin. Silloin ihmisen tunnot ovat herkimmillään. Ilot, surut ja ahdistukset ovat pinnassa. Tällaisen heräämisen voi helposti järjestää ilman herätyskelloa, koska keskittyneen unityön aikana moni yleensä herää keskellä yötä. Silloin on hyvä palauttaa mieleensä näkemänsä unet ja tehdä niistä lyhyet muistiinpanot. Nousta sitten ylös sudenhetken aikoihin. Se vie levolta yhden unirytmin, mutta se ei haittaa, jos nukkumiseen on varannut riittävästi aikaa. Valvomisella voi saavuttaa jotain tärkeää. Hereillä olemisen aikana voi vähän kävellä sisällä ja istua puolisen tuntia mietiskelyasennossa tai kirjoittaa ylös mieleen tulevia oivalluksia, runoja, musiikkia. Jos mietiskelee, aiheena kannattaa pitää juuri uniteemaa. Ei pakottaen itseään siihen, vaan antaen siihen liittyvien asioiden kulkea mielessään.
Valvomisjakson lopulla mennään uudelleen sänkyyn ja toistetaan unitehtävä. Yhden jakson valvominen yöllä on todettu yhdeksi tehokkaimmista tavoista saavuttaa haluttu uni. Tähän voi olla osasyynä se, että valvominen herättää tietoisuuden. Kun lopun yön unissa ei ole enää tarvetta syvään unohtamisuneen, tietoisuuden voi salakuljettaa suoraan nähtyyn uneen. Unennäkövaiheet yleensäkin keskittyvät aamujaksoihin. Illalla esitetty toive voi nukkumisen takia unohtua. Kun valvomisjakson jälkeen nukahtaa, uniaihe muuttuu suoraan unen sisällöksi. Uniaihe tarjoaa unen ensimmäisen mielikuvan. Jos vielä herää ennen aamua, kannattaa joka kerta ennen nukahtamista toistaa mielessään unitehtävä.
Jos erityisesti haluaa keskittyä tietoisen unen hankintaan, voi harjoituksen aloittaa keskittymällä lentounen saamiseen, kuten edellä todettiin. Toinen, ehkä joillekin jopa parempi tekniikka, on alkaa seurata omia uniaan ja etsiä niistä erityisiä piirteitä. Jokaisella on jokin hänelle itselleen ominainen seikka unessa. Kun usean kuukauden seurannan jälkeen tunnistaa omien unien tyypillisiä erityispiirteitä, voi illalla keskittyä taas sen saamiseen. Kun uudelleen ja uudelleen kohtaa unissaan tuon saman aiheen, voi tunnistaa, että tämän täytyy olla unta. Lentämisen ohella lähtökohtana voi käyttää myös muita epätavallista tapahtumaa, jolloin voi saada oivalluksen, että näin voi käydä vain unessa. Tämä antaa tietoisuuden unen unenomaisuudesta. Jotkut ovat kokeneet hyväksi keinoksi käsien katsomisen tavalla, jota Carlos Castaneda kuvaa kirjoissaan. Ongelmana usein on se, että unessa kaikki tuntuu niin todelta, että syntyy jopa päinvastainen ajatus: kaikki on niin selkeää, kirkasta ja vaikuttavaa, että tämän täytyy olla päivätajunnan tila eikä unta.
Lentounetkaan eivät välttämättä takaa tietoisuutta. Itselleni on käynyt usein, että unessa tulkitsen oppineeni päivätajunnassa, arjessa lentämään. Kun hyppään maasta ilmaan voin halutessani liidellä pitkiä matkoja. Samalla alan ihmetellä unessa, miksi tätä taitoa eivät käytä hyväkseen pituushyppääjät. Voisin halutessani voittaa heidät kaikki. Ehkä uni tällaisessa tilanteessa suojelee lepoa, jotta en harjoituksilla vie liikaa aika levolta.
Hyvin monet saavuttavat unessaan tietoisuuden, kun jotain hyvin ahdistavaa alkaa tapahtua. He oivaltavat, että tämän täytyy olla unta ja herättävät itsensä. Kuitenkaan ei kannattaisi herättää, vaan opetella käyttämään tuota hetkeä tietoisen unen aloittamiseen. Pelon tai ahdistuksen voittaminen ei kuitenkaan ole helppo. Päivällä tehdyistä mielikuvaharjoituksista voisi olla apua. Tietoisuuden saavuttaminen edellyttää tietynlaista itsekontrollin harjoittamista myös päivätajunnassa. Senoi-tekniikan sovellutukset lapsiin ovat osoittaneet, että he osaavat sen harjoittelun avulla muuttaa painajaisunensa seikkailu-uniksi. Harjoittelun jälkeen he odottavat pääsyä unimaailmaan, kun he aikaisemmin pelkäsivät nukahtamista painajaisten takia. Yksi keino tietoisen unen näkemiseen on käyttää avustajaa. Ulkopuolinen voi nähdä silmien nopean liikkeen, vaikka nukkujilla on silmät kiinni. Silmien liikkeen paljastamassa REM-unen tilassa useimmat näkevät unta. Silloin avustaja voi alkaa toistuvasti kuiskata henkilölle kutsuen häntä nimeltä: "Olavi, olet näkemässä unta". Tällä keinolla on myös voitu tuottaa useita tietoisen unen tiloja. Itsekukin näyttää rekisteröivän oman nimensä ja siihen liittyvät ohjeet hyvin syvänkin unen läpi. Ulkopuolisen antama vihje saa unennäkijän terästämään tietoisuuttaan unen katsomisesta.
Joillekin myös valokokemukset ovat hyvä lähtökohta tietoiseen uneen. Valo on normaali tietoisuuden ilmentymä: "Asiat tuodaan tiedon valaistukseen". Unissa valo onkin hyvin omalaatuinen ilmentymänsä. Useissa suurissa unissa voimakas erikoinen valokokemus on keskeisellä tilalla. Tuo kokemus on niin erikoinen, että unen voi tiedostaa sen avulla uneksi. Omat kokemukseni liittyvät lempeään hopeanhohtoiseen valoon, joka mielestäni kuvaa juuri sitä tietoisuutta, jota tässä kirjassa korostetaan. Se ei ole tarkkaa erittelevää, analysoivaa näkemistä, vaan hopeisen 'kuutamon' hämärää valaistusta, joka mielestäni liittyy intuitiiviseen oivaltamiseen. Kaikkea ei voi selittää, mutta voi oivaltaa jotain yhteyksiä ja merkityksiä, jotka saattavat jäädä yksityiskohtien osalta hämäriksi. Tietoisen oivalluksen elämää liikuttava tunne on kuitenkin mukana: "noinhan se asia onkin", "nyt tajuan asioiden yhteyden","nyt tajuan miksi minun elämäni on tällaista".
Olipa tekniikka mikä tahansa, olennaista on tietoisuuden saavuttamisen jälkeen jatkaa rauhassa unen katsomista. Jos innostuu liikaa, herää helposti ja uni katoaa. Toinen vaara on, että menettää tietoisuuden ja 'nukahtaa' taas uneen. Tärkeää on pitäytyä vain havainnoijana. Kun tietää, että kyseessä on uni, mitään ei tarvitse pelätä. Jos joku hyökkää päälle ja yrittää tappaa, voi joko ajatella tappajan pois tai hankkia liittolaisia ja käydä vastahyökkäykseen tai voi myös kuolla. Tietoisessa unessa kuoleminen on yleensä hyvä lähtökohta uuteen asiaan. Vanha minuus kuolee ja uutta luovaa voi tulla tilalle. Voi ottaa käyttöönsä toisenlaisen, paremman persoonan. Jotkut ovat kehittäneet myös menetelmiä, joilla heräämistä voi estää. Voi yrittää rentouttaa ruumiinsa, rauhoittua, kallistua taaksepäin, alkaa pyöriä uniruumiillaan tai käyttää muita temppuja.
Nukahtamisvaaran tietoisessa unessa voi yrittää torjua toistamalla itselleen, että tämä on unta. Usein kuitenkin fysiologinen 'NON-REM-jakso' ohittaa nämä yritykset ja ihminen vajoaa unettomaan uneen, jolloin ei herättyään välttämättä muista unestaan mitään. Toinen seikka joka tähän liittyy on ns. valeheräämiset. Ihminen luulee heränneensä unesta ja vaikkapa kirjanneensa unen, havaitakseen hetken päästä ettei ollutkaan herännyt, vaan uni jatkui heräämisten arvioinnin ohella. Monet luulevat heränneensä ja pukeneensa päällekin havaitakseen, että nukkuvat edelleen.
Tärkeää on oppia suhtautumaan rauhassa asioihin myös päivätajunnassa. Monen kokemus on osoittanut, että liikaa innostava asia, kuten valokokemus, orgasmin saaminen, herättää tietoisesta unesta. Seksuaalinen leikki on myös päivätajunnassa parhaimmillaan, kun siihen ei lisätä keinotekoisia lisätunteita. Mikä tahansa muukin kiihtyminen vie myös päivätajunnassa kyvyn tajuta selkeästi, mitä tapahtuu. Meissä oleva ääri-ilmiöitä hakeva piirre liioittelee. Olemme kylmenneet, tai irtaantuneet tunteista niin, että vain äärimuoto koskettaa. Herkkyytensä säilyttänyt ihminen aistii voimakkaasti, mutta ei menetä selkeyttään ja mielenrauhaansa. Tätä on mielestäni aito ihmisyys. Mielenrauha ja selkeys auttavat kunnioittamaan sekä omia että toisen tunteita. Unissa tarvitsemme samaa kykyä.

3. Herääminen

 Aamulla on heräämiseenkin varattava riittävästi rauhallista aikaa. Kun alkaa tulla tietoiseksi, pitää muistaa unet. Ensimmäinen tehtävä aamulla, vielä silmien kiinni ollessa, on palauttaa uni mieleen. Kun sen on mielessään toistanut niin usein, että se ei enää unohdu, otetaan paperia ja kirjataan uni. Kirjaamisessa voi kiinnittää ensin huomion tärkeimpiin ja erikoisempiin kohtiin ja sitten täydentää välit. Usein ohjeena on, että kirjaaminen kannattaa tehdä preesens-muodossa: eli ei kerrota menneistä tapahtumasta, vaan ikäänkuin oltaisiin unessa juuri sillä hetkellä.
Herätyskelloa ei saisi laittaa soimaan siten, että joutuu pomppaamaan heti ylös sängystä, koska mikä tahansa liike, ajatus tai teko voi saada aikaan unen unohtamisen. Herätyskellon käyttö pitää olla vain varmentava. Kannattaa opetella heräämään aina ennen kellon soimista, jos sitä joutuu käyttämään. Useat osaavat sen luonnostaan ja heräävät esimerkiksi kymmenen minuuttia ennen soimista. Tätäkin voi harjoitella antamalla itselleen illalla suggestion, että herään ennen kellon soimista.
Herätyskello pitää myös panna soimaan oikeaan aikaan. Oikea aika on oman unirytmin lopussa. Unirytminsä voi aamulla löytää siitä, miten herää spontaanisti. Se voi olla sunnuntaiaamun herääminen. Kun siitä ajasta poistaa 2 tuntia, voi löytää itselleen sopivan ajan vaikka klo 6.30. Herätyskello laitetaan silloin soimaan 6.45. Jos joutuu heräämään vielä aikaisemmin, kannatta ottaa koko rytmi taaksepäin. Esimerkiksi viiden aikaan voi herätä pirteänä ja muistaa unet, koska unennäköjakso on aamulla yleensä unirytmin lopussa, juuri ennen heräämistä. Mutta jo 5.30 saattaa olla aika, jolloin ollaan jo hyvin syvällä uudessa unirytmissä. Jos kello herättää silloin, voi olla uninen, kiukkuinen ja paha olo. Siinä tilassa uniakin on lähes mahdotonta muistaa. Muistamista vaikeuttaa myös se, että edellinen unennäköjakso on voinut olla lähes tuntia aiemmin ja vajoaminen unettoman unen tilaan on saanut sen täysin unohduksiin.
Unien muistamista voi helpottaa avustajan avulla. Jos vuodekumppani herää yleensä aiemmin, häntä voi pyytää sovitun heräämisen aikoihin kuiskaamaan hyvin hiljaa ja hellästi: olet näkemässä unta. Tämä auttaa muistamaan unen ja ehkä myös saamaan tietoisuuden uneen, kuten edellä on kerrottu. Tätä kuiskaamista voi toistaa silloin tällöin, vaikkapa viiden minuutin välein ja antaa sitten unennäkijän herätä rauhassa omana aikanaan.
Heräämisrauhaan kuuluu myös se, että perheen sisällä annetaan jokaiselle aamulla 10-15 minuuttia omaa rauhaa. Jos joutuu vastaamaan toisten kysymyksiin, unen muistaminen voi häiriintyä. Päivä kannattaa aloittaa muutoinkin levollisen rauhallisesti eikä syöksyä kiireellä aamutoimiin. Kiire voi tuhota heti unen antaman hyvän mielen ja tunnelman.
Uni on sidottu ruumiin tuntoihin, näin myös ruumiin asentoon. Siksi unen muistamisessa on olennaista, että ei vaihda asentoa ennenkuin on palauttanut unen mieleensä. Kun on saanut unen, voi vaihtaa asentoa, jolloin voi saada muistiinsa sellaisen unen, jonka on nähnyt joskus yöllä nukkuessaan siinä asennossa. Hyvin monet, jotka väittävät, etteivät näe unia, menettävät unen aamuheräämisessä asennon vaihtamisen takia. Jos uni ei palaudu mieleen, on todennäköistä, että asento on kipujen ja puutumisten takia vaihtunut juuri ennen heräämistä. Tällöin oikean nukkuma-asennon löytäminen saattaa tuoda unen. Sängyn pitää olla riittävän mukava, jotta siinä voi puutumatta nukkua samassa asennossa ainakin yhden unirytmin,1,5-2 tuntia ajan.

4. Päivätyöskentely unen parissa

 Unet kannattaa palauttaa mieleen usein päivän aikana. Lisäksi ainakin parhailta tuntuneita unia on syytä tutkia mietiskellen pitemmänkin aikaa. Läheiseltä ihmisiltä voi myös pyytää kommentteja tässä kirjassa aiemmin esitetyllä tavalla. Tavoitteena on tutkia, mitä erikoista unissa on, mitä ne kertovat menneisyydestä, miten unet ovat vastanneet unitehtävään, miten arkkityyppiset hahmot ovat ilmenneet unessa, miten uni liittyy uskonnolliseen perinteeseen.
Unien tunnetiloja voi pyydystää eläytymällä uniin. Ihmisellä on hyvä kyky elää mielikuvien kautta unitapahtumia uudelleen. Ruumiillinen eläytyminen ja unitapahtumien näytteleminen toisten kanssa on erittäin hyvä keino löytää unien merkitys-yhteyksiä. Unikuvilta ja varsinkin unien olennoilta voi myös mielikuvissaan kysellä ja odottaa vastauksia. Useat saavat unihahmonsa puhumaan. Kannattaa myös, jos mahdollista, mennä unien tapahtumapaikkoihin, piirtää ja maalata unikuvia.
Kaikilla ei ole mahdollisuuksia edellä kuvattuun tapaan tuottaa unia. Kaikilla on olemassa kuitenkin mahdollisuus tehdä unityötä kotona. Siellä pitää perheen muiden jäsenten kanssa sopia hiljaisuus- ja unityöjaksoista ja pyrkiä mahdollisimman lähelle edellä kuvattua. Tähän liittyy esimerkiksi ruokatottumusten muuttamista, jopa paastoja, puhumisen vähentämistä, television katsomisesta luopumista, työtehtävien vähentämistä, mietiskelyjaksoja jne. Samoin on syytä tutustua uskonnollisiin teksteihin tai lukea vanhoja jumalaistarustoja. Erityisesti nukkumiseen liittyviä ohjeita voi noudattaa tarkemminkin. Yöheräämisen aiheuttaman mahdollisen univajauksen voi korvata nukahtamalla työstä tulemisen jälkeen 15-20 minuuttia. Tällainen päiväuni voi korvata jopa lepomielessä 3-4 tuntia yön unta. Ihmiselle näyttää päivä olevan liian pitkä. Siksi unitauko päivällä on tärkeä. Varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen on syytä ottaa päiväunet. Sillä voi samalla valmistaa itseään seuraavan yön unityöhön, koska liiallinen väsyminen vaikeuttaa tai ainakin vähentää REM-jaksojen eli unennäköjaksojen pituutta.

Parantavat unet

 Unilla on todettu olevan paljon erilaisia terveysvaikutuksia. Olemisen biokemiallinen perusta korjautuu unissa, koska kasvuhormonia erittyy pääosin vain unen aikana. Tämä mahdollistaa haavojen ja ruhjeiden paranemisen, nivelissä ja muuallakin päivän aikana tuhoutuvien solukkojen uusiutumisen. Näyttää kuitenkin siltä, että unien parantava vaikutus liittyy etenkin psyykkiseen korjaamiseen, jota tapahtuu ilmeisesti pääosin juuri unennäön yhteydessä.
Kuten aikaisemmin on todettu unien perusolemus liittyy paremman elämän löytämiseen. Usein sairauksissa on nähtävissä ristiriita sosiaalisen, psyykkisen ja biokemiallisen olemisen välillä. Psyykkiset pelot, ahdistukset ja jännitteet ovat ruumiin lihaksien jännityksiä. Jatkuva jännitys tulehduttaa helposti. Unen eräänä tavoitteena on rentouttaa ja poistaa jännityksiä, jolloin ruumis pääsee paranemaan. Unien vaikutus voidaan ymmärtää myös sieltä kautta, että unet eheyttävät ruumiin. Mieli ja ruumiin tunnot alkavat toimia samaan suuntaan mielen kanssa. Tätä autetaan unien ymmärrysyhteyksien tunnistamisella. Monet piilotajuiset asiat ovat ruumissa olemassa usein pelkkänä ahdistuksena ja jännityksenä. Ilmaisun löytäminen niille rentouttaa ruumiin.
Kreikkalaisessa maailmassa terveyttä kuvaaviksi ja parantaviksi koettiin unet, joissa liikuttiin tähtikirkkaassa yössä, kirkkaissa vuoristomaisemissa tai meren äärellä, joissa huomio kiinnittyy ilman ja veden kirkkauteen ja raikkauteen. Hyvää merkitsee myös uiminen kirkkaassa vedessä, hyväkuntoiset kasvit ja eläimet tai lapsen saaminen unissa. Näiden samojen piirteiden on todettu merkitsevän terveyttä myös nykyään. Jos haluaa parantua väsymyksestään ja vaivoistaan, voi toivoa unelta edellä kuvattuja parantavia kokemuksia. Ne antavat lepoa ja parannusta myös sielulle.
Tietoinen unennäkö antaa uusia mahdollisuuksia myös parannustoiminnoille. On voitu todeta, että hypnoosin avulla voidaan vaikuttaa moneen asiaan ruumissa. Hypnoosilla voidaan jännittää lihaksia, jotka muutoin eivät ole tahtotoimintojen piirissä. Hypnoosilla voidaan tyrehdyttää verenjuoksun, tuottaa palovammoja, vähentää tai lisätä verenpainetta ja vaikuttaa ruuansulatukseen. Ainakin kaikkia näitä voidaan tehdä myös tietoisen unen kautta. Tietoisen unen tietoisuus on näin huomattavasti laajempi myös suhteessa ruumiiseen kuin päivätietoisuus.
Tietoinen uni on ilmeisesti tehokkain ja voimakkain ja elämysrikkain mielikuva, jonka ihminen voi tuottaa. Siksi tietoisten unien kautta harjoitettu parannus näyttää tuottavan erittäin hyviä tuloksia. Tiedämme lääketieteestä, että lääkkeiden vaikutuksesta jopa yli puolet on johtuu siitä, että ihminen kuvittelee paranevansa lääkkeen avulla. Unet aina hyödyntävät juuri vahvoja mielikuvia, joiden vaikutus on todennäköisesti suurempi kuin päivätajuinen kuvitelma lääkkeen vaikutuksesta. Siksi painajaisunen jälkeen ruumis voi olla täydellisen sekasorron tilassa, kun taas nautinnollisen unen jälkeen vallitsee harmonia ja terveys. Juuri ne mielikuvat, jotka kreikkalaiset yhdistävät paranemiseen, näyttävät olevan vahvasti parantavia.
Parantuakseen kannattaa hakeutua unessaan kauniiseen vuoristoon, mennä meren rannalle ja nauttia uimisesta kirkkaissa vesistä ja liikkua selkeissä kauniissa luonnon maisemissa. On havaittu, että kymmenen minuutin oleminen keskellä päivää puistossa piristää ja parantaa työtehoa. Yön mielikuvien vaikutus on huomattavasti suurempi. Varsinkin tietoisten unien kautta unimaisemat ovat valittavissa. Samoin voidaan käyttää muitakin vahvoja mielikuvia tiettyjen sairauksien ja jännitysten poistamiseen. Uni voidaan suunnitella ennakkoon käyttäen NLP:n tai jonkin muun tuottaman kokemuksen kautta saatua tietoa. Tietoisten unien mielikuvat ovat usein jälleen tehokkaampia kuin päivällä tehdyt harjoitukset ja paranemisvaikutus näin ollen suurempaa.
Olennainen seikka tietoisten unien parantavissa vaikutuksissa on se, että jo pelkkä tietoisuus unen uniluonteesta poistaa unista painajaiset. Jos unessa voi ajatuksen avulla poistaa pahan ja jos kuolemaakin voi tarkastella rauhallisen tietoisuuden vallassa, painajaiset poistuvat. Tietoisen unen voi aina rakentaa nautinnolliseksi, jolloin uni tuottaa rauhaa ja terveyttä.